2015/01/31

Suomen Chicago eli Lahti häämöttää muutaman minuutin päässä, jossa kaksi vuorokautta sitten istuin lumikasassa kiroten junasta myöhästymistä. Tällä hetkellä olen onneksi ihan junan sisällä ja toivottavasti pääsen suunnitelmien mukaisesti päämäärään eli tyhjään, omaan kotiin. Kuulokkeista soi alakulo, tietämättömyys, pelko ja mennyt elämä. Huomenna on helmikuu, viimeinen vapaapäivä taas hetkeen ja uusien ensiaskelien ottamisen aika.

Mistä tämä kaikki?

Tänä niin sanottuna "turhana vuotena" eli yhdeksästoista-ikävuosi elämä on junnannut paikoillaan, vaikkakin olenkin paljon viisaampi kuin tämän alkaessa. On tullut tehtyä vääriä valintoja, tullut jäätyä alunperin väliaikaiseksi tarkoitettujen asioiden pariin, pohdittua liikaa ja tullut jätettyä liian monta asiaa tekemättä. Mitään en kadu, koska ei mennyttä kuitenkaan voi muuttaa. Monta "elämäni tarvitsee muutosta joten nyt ryhdyn toimeen!" -kannustuspuhetta olen itselleni pitänyt, mutta aina niiden vaikutus on jäänyt puolitiehen. Mitä luultavammin tämänkin jää, mutta ei se mitään kunhan päivät eivät tule jäämään.

Vaikka en ehkä haluaisi ajatella tulevaisuutta niin väistämättä se palaa ja palaa mieleen. Koen hämmästyksen tunteita aina uudelleen ja uudelleen yhtä suuresti kun mietin aikaa, aikaa joka on niin hämmentävä. En haluaisi tietää tulevaisuuteni tarinaa, mutta se että niin moni asia tulee vielä muuttumaan, niin moni asia tulee olemaan uusi, vielä suuremmasta osasta asioista tulee vanhoja ja vanhoistakin voi tulla uusia saa hämmentymään. Nytkin olen taas hämmentynyt, kyseenalaistan uuden huomisen uutuuden ja olen vielä vähän lisää hämmentynyt. Seuraavaksi Tikkurila ja tämän reissun päätös häämöttää lähellä.

2015/01/30

KOLME (3) KOSKETTAVAA LEVYÄ VIIME VIIKOILTA


Musiikin suhteen mulla on taipumusta kuunnella yhtä biisiä yhdeltä artistilta jonka johdosta Starred-soittolista on huutanut kirjavuuttaan. Toki poikkeuksena on artistit ja yhtyeet joista tykkään enemmän, että muukin tuotanto menee kuunteluun.

Puun Annaa eli Anna Puuta on tullut kuunneltua jo niistä Idolsin alkuajoista ja debyyttilevy oli silloin erittäin kovassa huudossa ja aina välillä nykyäänkin. Oi muistot, oi muistot. Antaudun levy (Puun kolmas) on ollut enemmän tai vähemmän kuuntelussa, mutta viimeisimmän kuuntelukerran seurauksena viikko sitten pääsi se meitsin albumisoittolistakerhoon soimaan repeatilla. Tää on aivan erittäin jees tällä hetkellä.

Karri Koiran olemassaolo on ollut tietoudessa jo pari kolme vuotta mitä ensimmäisestä levystä on, mutta ei oo vaan kuunteluun sen suuremmin päätynyt. Radiosta on tullut kuultua Amerikankotka liitää sekä Lähe mun kaa mutta silti ei oo herättäny sen suurempaa kiinnostusta kunnes Indonesian matkalla jostain keväältä pari kertaa kuunneltu Kaikki tai ei mitään alko soimaan päässä kesken taksimatkan yhdelle vanhalle temppelille, sitten uudestaan snorklausreissulla ja sitten uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Sitten alko soimaan jälkimmäisenä mainittu Karri Koiran sinkkuhitti ja sitten koko levy. Koko levy on aivan koiraa eli erittäin jees jees jees. Soinut kuulokkeista, kaiuttimista ja kaikkialta semmosen päälle kuukauden.

The Kooks on vanha tuttu lukioajoilta milloin Seaside oli ihana ja tykkäsin vaan tosi paljon. Elämäntilanne silloin kuitenkin ei oo saanut intoa kuuntelemaan uudestaan ja palauttamaan niitä muistoja mieleen, mutta tää uus Kooks toimii erittäin hyvin! Vaikka biisit ehkä muistuttaakin toinen toistaan eikä sen taustalla soidessa pakolla tajua biisin vaihtuneen on se musiikillisesti kuitenkin peruskivaa kivempi. Koko levy. Soitossa ollut pari-kolmisen viikkoa.

*linkit biiseihin jotka haluan nostaa teille esiin. The Kooksilta saatte löytää omat helmenne.

Tähän oli tulossa myös kaksi muuta kategoriaa, mutta suhdanteet muuttuu ja mieli myös niin kuin karkkihyllyllä hedelmäkarkkien ja suklaan valinnan välillä joten päätin jättää tämän vain tähän.

2015/01/04


Makaan sängyssäni miettien, että pitäisi nukkua koska haluaisin levätä 10 tuntia ennen viidettä työpäivää putkeen, että haluaisin palata kesän lämpeyteen, lempeyteen ja lupsakkaisuuteen, että onko mun paikkani Helsingissä vai sittenkin Tampereella vai sittenkään Tampereella vaan Helsingissä, mikä oikeasti tekee onnelliseksi, mikä MUT oikeasti tekee onnelliseksi, että kuuntelen nykyään yleisesti aivan liian vähän musiikkia ja katson aivan liian paljon Netflixiä, että olen sekaisin elämäni osa-alueiden kanssa ja en todellakaan tiedä mitä tehdä.

En aio listata plussia ja miinuksia mistään, mutta en kuitenkaan oo aivan varma asioihin tarttumisesta. Asioita ei pitäisi katua ja pitäisi elää hetkessä ja tarttua tilaisuuteen ja tilaisuuksiin, mutta nyt kun niitä kaikkia on taas vaikka kuinka paljon niin oon hukassa. Hukassa kuin keväällä. Mulla on työpaikka, joo, asun omassa asunnossani kaupungissa täynnä mahdollisuuksia, joo, silti. Jossain mättää, haluan muutosta jota olen kaivannut jo kolme kuukautta sitten ja tuntuu, että voisin oikeasti ryhtyä mihin vaan, ottaa suunnan minne vaan. Sen askeleen oon kuitenkin kerran jo ottanut viime kesänä ja nyt sitä pitäis joko edistää tai keksiä uutta. En haluis kuitenkaan kuukauden jälkeen olla taas tilanteessa "en ole tyytyväinen ei miellytä elämäni ei ole nautinnollista se on ihan ok".

Inspiraatiota etsimässä itseni kuin tän kirjoittamisjutun kanssa.