2015/09/24


Kakkonenkin oli täysi farssi, meinaan #selfiehaaste2. Tiettyyn pisteeseen vielä jaksoi, että kameranrulla on täynnä omaa pärstää, mutta siinäkin se raja tulee vastaan yllättävän nopeasti. Myönnettäköön: idea uudelleen yrittämisesti oli aika tuhoon tuomittu jo heti alkujansa kun ei se toimi oikeassakaan elämässä missään ihmissuhteissa tms. vastaavassa.

Vaikka tämä ei ollut success niin elämässä on ollut successia ihan mukavasti. Aloittaessani tämän vuoden Whoppereita myyden en kyllä osannut odottaa/arvata/haaveilla/toivoa/ajatella/haluta mitään tämmöistä mitä tämä vuosi on tuonut tullessaan, mutta näin melkein kymmenen (10) kuukautta myöhemmin ilahduttaa kuinka paljon rikkaampana sitä onkaan (eniten psyykkisellä tasolla, mutta on lompakkokin ihan iloinen.) :-)

2015/07/02

tj360


Junakesässä on se mukavaa, että pääsee näkemään kauniita aurinkoisia maisemia kaikkialle (mikäli sikäli se aurinko paistaa, mutta ainakin tänään on ollut kauniin pilvetöntä!). Hki-Kerava-Hki aurinko muuten vaan ilahduttaa, mutta Hki-Kirkkonummi-Hki on peltomaisemat aika tosi jees jees. Vaikka Kehä III -ajattelu painottuukin lähinnä Helsinkiin, niin on se jotenkin uskomaton ja uskomattoman mahtava juttu, että niin lähellä isoja kaupunkialueita löytyy maaseudun rauha.

Tänään junailin 10h26min työn puolesta ja para-aikaa junailen Turkuun 1h58min matkustusajalla. Tänään siis koko päivä käytännössä junaelämää, viikonloppuna sit ihan jotain muuta.

2015/07/01

tj361


Huomenna töitä 06:06-16:32, asuntonäyttö 18:45 ja sen jälkeen pitäisi vielä suunnata kohta Ruissaloa. Oonko pakannut? No en todellakaan. Tällä hetkellä tuntuu, että ainoat matkatavarat jotka osaisin pakata on mun alkoholit. Ehkä nukun tänäkin yönä vain viisi tuntia ja parin paidan lisäksi järjestelen alkoholini laukkuun.

tj362


Pitkiä tapaamisia joista yksi oli asuntonäyttö aika mahtavassa kämpässä, mutta eipä (tämäkään..) asunto avannut oviaan sen suuremmin. Tiistai oli kokonaisuudessaan kuitenkin erittäin yllätyksellinen, hyvälläkin.

2015/06/29

tj363


TÄ-NÄÄN. Maanantai ja lopullinen päätös tästä kaikesta. Hattu edelleen kuvioissa. Asun vielä Sörnäisissä. Toistan, vielä.

tj364


Parin kuukauden takaisen "teen taas Britneyt" -ajatuksen innoittamana lähti hiukset niin kuin syksyllä 2013 ja kärsiessäni vielä hiustenkasvun välivaiheesta on tää hattu valehtelematta kutakuinkin kasvanut päähän. Mutta hattu on hyvä!

tj365


Pridepäivä, iloinen päivä! Ensimmäinen kerta koskaan ikinä Helsinki Prideillä (kaks kertaa sit senkin edestä Tampereen vastaavassa) ja pakko sanoa, että olin yllättynyt. Yllättynyt siitä kaikesta ilosta ja erilaisuudesta, mutta myös samalla yhdenvertaisuuden harmoniasta. Toki nämä mielikuvat kyseisestä tapahtumasta tulevat mieleen, mutta ajatus syventyy oikealle tasolleen vasta kokemuksen myötä. Kaiken kaikkiaan lauantai oli vaan sanoinkuvailettoman hauska ja antoisa. Iloa, uusia ja vanhoja tuttavuuksia, lisää iloa ja yhteisöllisyyttä. Ilon ja tärkeän asian puolesta järjestettävä päivä on myös loistava aloitus tälle kaikelle naamailulle. Lauantaina olin iloista naamaa (ja naamat) ja sunnuntaina vielä iloisampaa naamaa ajatellessani edellispäivän iloisia kommelluksia.

Selfiehaasteen revanssiyritys


Tässä mä taas olen vastakkain uskollisen puhelimeni etukameran kanssa. Yritän antaa uutta tuulta yli vuoden takaiselle haasteelle, jonka toteuttamisesta suoriudun toivottavasti viime vuotista hyvin heikkoa yritystä paremmin ":-D". Lainatakseni vielä edelliskerran ajatuksia...

"Näiden tästä vuoden edespäin julkaistavien kuvien tarkoitus on olla kuvia eri päivistä, mutta samasta minästä. Kukaan ei näytä joka päivä samalta. Joku päivä saatan mielestäni näyttää kivalta, joskus voisin sulkea pääni vaan jätesäkin uumeniin. Näiden #selfieiden ideana on arkinen elämä, arkinen ja jokapäiväinen minä."

 ...ja jatkaakseni "kukaan ei näytä joka päivä samalta" -lausetta;
yhtenä päivänä olen vain Henri, joka saattaa käyttää koko päivänsä pelkästään Frendien katseluun ilahduttaakseen itseään,
ja toisena päivänä olen konduktööri Rinta-Koivula, joka vaikuttaa tuhansien ihmisten elämään tekemällään työllä.
Selfiet kertovat kuitenkin tarinaansa täysin samasta persoonasta ja naamasta.
Tämän selfietarinan punainen lanka on tällä kertaa oma pärstäkertoimeni.

Aiemman yrittämän selfieitä voi tutkailla #:n selfiehaaste avulla, uuden yrityksen saldo kertyy #:n selfiehaaste2 alle.

2015/05/10

Kuvat ennen ja jälkeen yötyövuoron 20:50-4:35.

Ensimmäinen yövuoro takana, fiilis mahtava koska työ on mahtavaa ja kevät ja auringonnousu. Väsyttää perkeleesti ja kofeiiniöverit on saavutettu, mutta silti revin itseäni äärirajoille, koska en vaan millään haluaisi mennä nukkumaan. Kaunis keväinen toukokuu hellii mieltä ja tästä voisi nauttia ikuisesti. Elämä hymyilee, maailma hymyilee ja minä hymyilen niiden kanssa. (Tekis ihan tosi paljon mieli selittää vaikka mitä kaikkea, mutta ehkä nyt on oikeesti pakko kuunnella ulkoista olemusta ja pistää silmät kiinni. Mieli on virkeä kuin mikä, mutta kroppa vähän kovilla. Tulette kuitenkin kuulemaan junailusta vielä.) Ja paljon. En edes muista milloin elämä olisi viimeksi ollut näin hiton mahtavaa. Mutta se on!

2015/04/22


Junat ja Henri. Henri ja junat. Henri on nyt junassa matkaamassa Hki-Roi väliä. Kuukauden päästä Henri on junassa töissä. Henristä tulee lähiliikenteen konduktööri.

Erittäin intensiiviset kolme (3) viikkoa luentomaista opiskelua on takana päin, nyt pieni neljän päivän hengähdyslepotauko ja sunnuntaina alkaa kuukauden junaharjoittelu. Kyllä, pääkaupunkiseudun lähiliikennejunissa lippua junasta ostaessasi sen saatan myydä minä. Rakkaudella tulette liput saamaan, mutta olkaa kiltisti, että saatte ne varmasti sillä rakkaudella. Vapaistakin päätin ottaa ilon irti ja lähteä pohjoisen isolle kirkolle eli Rolloon eli Rovaniemelle, tuonne joulupukin kotikaupunkiin hengittelemään sitä puhdasta ilmaa. Lepäämisestä en niinkään tiedä, mutta parhaani yritän ainakin näillä 13h junamatkoilla tehdä nukkumisen suhteen. 

Junamatkasta lyhyesti: 1) vaununa toimii DuettoPlus eli VR:n kaukojunien uudistetut ravintolavaunut ja on tää aika unelma, ainoana miinuksena että 2) penkki ei hievahdakaan taaksepäin. Liikaa kokemuksia istuvilteen nukahtamisesta on eikä ne ole niin kovin hyviä yläasteelta ja lukiosta, joten siis istumisnukkumisasento ei nappaa. Silmät silti meinaa lipsua kiinni. Kiinni kiinni kiinni. En tiedä pitäisikö tässä pysyä kovana ja valvoa vai kärsiä kohtalonsa. 3) Kyseessä on henkiökohtaisesti ensimmäinen yöjunani (ainakin semmoinen mistä on muistikuva, tosin en tiedä onko näitäkään muistikuvia enää huomenna kun väsymyspromillet kasvaa) ja mua hämmensi jo suuresti se, että 4) olin Hki-Tpe välin aivan yksin täällä osastossa. Vaikka melki koko osaston piti olla täynnä. Juurikin nyt saavuimme Kokkolaan ja täällä on ehkä 5) viisi (5) ihmistä mun lisäksi. Mene ja tiedä miksi mitä milloin miten ja missä.

Huomatkaa mun melkein kokonaan näkyvät viikset viimeisessä kuvassa (!!!)

2015/03/29

Juttelin ystävän kanssa, tarjosin hänelle loistavia elämänohjeitani ja siinä samalla niitä kertoillessani tajusin jotain asiasta rakkaus. Kun puhutaan tosi rakkaudesta, sen ajatellaan olevan tajunnanräjäyttävää, mahtavaa, parasta aikaa elämässä ja joka hetkestä nauttii, mutta (en sano jokainen mutta) moni ihminen varmaan tietää, että jos on intohimoa niin tunteet käyvät kuumana hyvällä kuin pahalla. Rakastetaan rajusti ja riidellään vielä rajummin. Siltikin rakastetaan niin rajusti että se on sitä mahtavuutta, tajunnanräjäyttäviä hetkiä ja elämää. Ja sanotaanhan sitä alttarilla että niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, ylä- että alamäissä.

Jalostin tätä rakkaus -ajattelua itsensä rakastamiseen. Itsensä rakastaminen on se kaikista tärkein rakkaus, toki on myös hyvä ja tärkeää ja erittäin ihanaa rakastaa muita ihmisiä (ystäviä, perhettä, sitä omaa hanipupuhunajakultarakasta), mutta eräs erittäin viisas ihminen on mulle sanonut monet kerrat, että ketään toista ei voi oikeasti kunnolla rakastaa, jos ei rakasta itseään. Itseään pitää rakastaa, vaikka se aika ajoin on erittäinkin vaikeaa. Vitutukset, surut, epäonnistumiset, elämän vastoinkäymisiä. Toisaalta elämästä löytyy niitä suuria iloja, mahtavuuksia ja tajunnanräjäyttäviä asioita. Voit tehdä niitä itse itsellesi tai kokea niitä muiden ihmisten tai asioiden kanssa tai toimesta (enkä puhu nyt pelkästään seksuaalisesta tajunnanräjäyttämisestä, vaikka on sekin yksi esimerkki muiden seassa). Ylä- ja alamäkeä. Rajua rakkautta ja rajun rankkaa. Niin vaikeaa, mutta niin rikasta kaikessa monipuolisuudessaan.

Itsensä tuntee kaikista parhaiten kaikista asioista mitä voi ikinä tuntea. Tietää milloin on hyvä, milloin on huono, milloin on mitäkin tai mikäkin. Kun tuntee hyvin, myös mielialojen ja tunnelman vaihtelevuus on suurta. Yhtenä hetkenä kaikki on hyvin ja naps, kaikki onkin yhtä helvettiä ja sitten pium, oletkin onnesi kukkuloilla. Täysin arvaamatonta. Niin kuin elämä. Ja tosi rakkaus. Aina joku asia yllättää, hyvällä että huonolla. Niitä yllätyksiä löytyy myös itsestä, aivan jokainen päivä. Se jos mikä on mahtavaa, tajunnanräjäyttävän mahtavaa.

2015/01/31

Suomen Chicago eli Lahti häämöttää muutaman minuutin päässä, jossa kaksi vuorokautta sitten istuin lumikasassa kiroten junasta myöhästymistä. Tällä hetkellä olen onneksi ihan junan sisällä ja toivottavasti pääsen suunnitelmien mukaisesti päämäärään eli tyhjään, omaan kotiin. Kuulokkeista soi alakulo, tietämättömyys, pelko ja mennyt elämä. Huomenna on helmikuu, viimeinen vapaapäivä taas hetkeen ja uusien ensiaskelien ottamisen aika.

Mistä tämä kaikki?

Tänä niin sanottuna "turhana vuotena" eli yhdeksästoista-ikävuosi elämä on junnannut paikoillaan, vaikkakin olenkin paljon viisaampi kuin tämän alkaessa. On tullut tehtyä vääriä valintoja, tullut jäätyä alunperin väliaikaiseksi tarkoitettujen asioiden pariin, pohdittua liikaa ja tullut jätettyä liian monta asiaa tekemättä. Mitään en kadu, koska ei mennyttä kuitenkaan voi muuttaa. Monta "elämäni tarvitsee muutosta joten nyt ryhdyn toimeen!" -kannustuspuhetta olen itselleni pitänyt, mutta aina niiden vaikutus on jäänyt puolitiehen. Mitä luultavammin tämänkin jää, mutta ei se mitään kunhan päivät eivät tule jäämään.

Vaikka en ehkä haluaisi ajatella tulevaisuutta niin väistämättä se palaa ja palaa mieleen. Koen hämmästyksen tunteita aina uudelleen ja uudelleen yhtä suuresti kun mietin aikaa, aikaa joka on niin hämmentävä. En haluaisi tietää tulevaisuuteni tarinaa, mutta se että niin moni asia tulee vielä muuttumaan, niin moni asia tulee olemaan uusi, vielä suuremmasta osasta asioista tulee vanhoja ja vanhoistakin voi tulla uusia saa hämmentymään. Nytkin olen taas hämmentynyt, kyseenalaistan uuden huomisen uutuuden ja olen vielä vähän lisää hämmentynyt. Seuraavaksi Tikkurila ja tämän reissun päätös häämöttää lähellä.

2015/01/30

KOLME (3) KOSKETTAVAA LEVYÄ VIIME VIIKOILTA


Musiikin suhteen mulla on taipumusta kuunnella yhtä biisiä yhdeltä artistilta jonka johdosta Starred-soittolista on huutanut kirjavuuttaan. Toki poikkeuksena on artistit ja yhtyeet joista tykkään enemmän, että muukin tuotanto menee kuunteluun.

Puun Annaa eli Anna Puuta on tullut kuunneltua jo niistä Idolsin alkuajoista ja debyyttilevy oli silloin erittäin kovassa huudossa ja aina välillä nykyäänkin. Oi muistot, oi muistot. Antaudun levy (Puun kolmas) on ollut enemmän tai vähemmän kuuntelussa, mutta viimeisimmän kuuntelukerran seurauksena viikko sitten pääsi se meitsin albumisoittolistakerhoon soimaan repeatilla. Tää on aivan erittäin jees tällä hetkellä.

Karri Koiran olemassaolo on ollut tietoudessa jo pari kolme vuotta mitä ensimmäisestä levystä on, mutta ei oo vaan kuunteluun sen suuremmin päätynyt. Radiosta on tullut kuultua Amerikankotka liitää sekä Lähe mun kaa mutta silti ei oo herättäny sen suurempaa kiinnostusta kunnes Indonesian matkalla jostain keväältä pari kertaa kuunneltu Kaikki tai ei mitään alko soimaan päässä kesken taksimatkan yhdelle vanhalle temppelille, sitten uudestaan snorklausreissulla ja sitten uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Sitten alko soimaan jälkimmäisenä mainittu Karri Koiran sinkkuhitti ja sitten koko levy. Koko levy on aivan koiraa eli erittäin jees jees jees. Soinut kuulokkeista, kaiuttimista ja kaikkialta semmosen päälle kuukauden.

The Kooks on vanha tuttu lukioajoilta milloin Seaside oli ihana ja tykkäsin vaan tosi paljon. Elämäntilanne silloin kuitenkin ei oo saanut intoa kuuntelemaan uudestaan ja palauttamaan niitä muistoja mieleen, mutta tää uus Kooks toimii erittäin hyvin! Vaikka biisit ehkä muistuttaakin toinen toistaan eikä sen taustalla soidessa pakolla tajua biisin vaihtuneen on se musiikillisesti kuitenkin peruskivaa kivempi. Koko levy. Soitossa ollut pari-kolmisen viikkoa.

*linkit biiseihin jotka haluan nostaa teille esiin. The Kooksilta saatte löytää omat helmenne.

Tähän oli tulossa myös kaksi muuta kategoriaa, mutta suhdanteet muuttuu ja mieli myös niin kuin karkkihyllyllä hedelmäkarkkien ja suklaan valinnan välillä joten päätin jättää tämän vain tähän.

2015/01/04


Makaan sängyssäni miettien, että pitäisi nukkua koska haluaisin levätä 10 tuntia ennen viidettä työpäivää putkeen, että haluaisin palata kesän lämpeyteen, lempeyteen ja lupsakkaisuuteen, että onko mun paikkani Helsingissä vai sittenkin Tampereella vai sittenkään Tampereella vaan Helsingissä, mikä oikeasti tekee onnelliseksi, mikä MUT oikeasti tekee onnelliseksi, että kuuntelen nykyään yleisesti aivan liian vähän musiikkia ja katson aivan liian paljon Netflixiä, että olen sekaisin elämäni osa-alueiden kanssa ja en todellakaan tiedä mitä tehdä.

En aio listata plussia ja miinuksia mistään, mutta en kuitenkaan oo aivan varma asioihin tarttumisesta. Asioita ei pitäisi katua ja pitäisi elää hetkessä ja tarttua tilaisuuteen ja tilaisuuksiin, mutta nyt kun niitä kaikkia on taas vaikka kuinka paljon niin oon hukassa. Hukassa kuin keväällä. Mulla on työpaikka, joo, asun omassa asunnossani kaupungissa täynnä mahdollisuuksia, joo, silti. Jossain mättää, haluan muutosta jota olen kaivannut jo kolme kuukautta sitten ja tuntuu, että voisin oikeasti ryhtyä mihin vaan, ottaa suunnan minne vaan. Sen askeleen oon kuitenkin kerran jo ottanut viime kesänä ja nyt sitä pitäis joko edistää tai keksiä uutta. En haluis kuitenkaan kuukauden jälkeen olla taas tilanteessa "en ole tyytyväinen ei miellytä elämäni ei ole nautinnollista se on ihan ok".

Inspiraatiota etsimässä itseni kuin tän kirjoittamisjutun kanssa.