2014/05/08


(18:23) Oon maannu meiän olohuoneen lattialla nyt päälle 6 tuntia. Oon mä hakenu jääkaapista lisää mehua ja bootysheikannu minuutin tai pari Shakiraa, mutta enpä oikeestaan oikeesti oo tästä kauheemmin liikkunu.
EDIT: (19:46) Oon täällä lattialla vieläkin, tosin kävin kyllä siirtämässä autoa sateessa. Sit palasin takas latttialle.

Emotionaalisesti mielialat heitelly manalasta Eedeniin ja takasin ja kaikkee siltä väliltä ja tulipa todettua (taas), että Henriä ei pitäis jättää yksin ainoana seuranaan oma pää ja ajatukset tuntia paria pidemmäks aikaa. Tän hetkinen elämäntilanne hajottaa: päivästä toiseen päivät tuntuu turhilta jotka vaan matelee ilman päämäärää, mulla ei ole suunnitelmia, oon tuhoontuomittu pääsykokeiden kanssa ja tuun varmaan olemaan niitä syrjäytyneitä nuoria. Työtkään ei ole kuluttamassa mun päiviä eivätkä oikeestaan tule kuluttamaankaan. Kyllä, osasta näistä (tai varmaan kaikista) voin syyttää vaan itseäni ja omaa laiskuuttani, aikaansaamattomuuttani ja paskamaisuuttani. Kyllä, muutaman tunnin itsehengailun jälkeen tykkään myös velloa itsesäälissä ja ahdistusvitutuksessa. Tähän vielä sivumausteeksi sitten suurenluokan itseinho ja voíla, Henrin arkipäivä on paketissa.

Puolivahingossa mutta -tarkoituksella on päässä tullu pyöriteltyä enemmän tai vähemmän sekä pidemmän ja lyhyemmän aikaa ajatusta välivuodesta. Näillä näkymin se on myös tiedossa, koska kouluun pääsemiseen ei ole uskoa. Kai se toivokin on periaatteessa jo menetetty. Välivuotta en pidä pahana, jos tekee jotain. Käy avoimessa yliopistossa tai kansanopistossa lukemassa jotain, käy töissä, matkustelee (jos rahaa löytyy), toteuttaa itseään ja haaveitaan ja siinä sivussa velvollisuuksia. Jos (ja kun) välivuosi tulee omalle kohdalle, en haluu olla tässä jamassa kun nyt oon. En haluu vaan maata päivästä toiseen ja olla tekemättä mitään. Ylioppilaskirjotuksien aikaan taisin kovasti odottaa tämmöstä aikaa kun vaan voin olla tekemättä mitään, mutta nyt vaihtaisin tän kyllä ilomielin pois. Joo, voisin mä lukea pääsykokeisiin, mutta kun usko ei vaan ole kovin iso sisäänpääsyn kannalta (enkä ees tiiä haluanko vielä kouluun kuitenkaan vaikka toishan se rutiinia). Oon mä yrittäny ottaa itseeni niskasta kiinni, mutta välillä vaan luovuttaja. Luuseri. Huono. Uutta työpaikkaakin yrittänyt etsiä ja hakenut, mutta tuntuu etten vaan osaa. En osaa hakea töitä ja sekin lannistuttaa ja tuhlaan vaan elämääni hu-oh. Olisin ilonen jos joskus koulussa ois ollu mahdollisuus kurssiin "Näin haet töitä!" tai "Rahkeita tulevaisuudesta selviytymiseen: työt, vastuut ja kotityöt", mutta eipä tuommosia varmaan edes järjestetä yhtään missään.

Meneehän se niin, että jos joku on pielessä elämässä niin on kaikki muukin. Ei kenenkään elämässä koskaan kaikki ole mahtavasti, mutta jos joku iso asia heittää vesilintua (koulu/työt, ihmissuhteet, talous jne.) niin vaikuttaahan se muihinkin isoihin elämän osa-alueisiin. Tai sit oma pää yrittää vaan sekottaa muitakin asioita yhden lisäks, koska onhan se vaan niin hitsin kivaa omata ongelmia.

Kovan vuodatuksen jälkeen toivon, että saan otettua itseeni niskasta kiinni. Saan suuntaa elämälle (tai no, valitsen jonkun suunnan tai suuntia ja sovellan ja suunnittelen elämääni sen mukaan) enkä kokis päivästä toiseen alakuloisuutta. Toinen nimeni on ongelma eikä se mikskään muutu, mutta jos voisin vaan olla vähän vähemmän ongelma ja vähän enemmän Henri? Kolmas nimi swag on olevinaan neutraali.

4 kommenttia: