2014/04/13

tj365

Tänään mulle valkeni kaiken sen hetkisen turhautuneisuuden keskellä, että meitsi alkaa ottamaan itsestään joka päivä kuvan ja postaan sen tänne. Vuoden päästä voin sit taas nauraa tai hävetä itseäni ja mahdollisia "mainioita" päähänpistojani ulkonäön suhteen. Ei, blogista ei tule #ootd-paskaa sillä kyse ei ole siitä, että haluaisin esitellä mitä olen pukenut päälleni. Tätä vois kutsua ehkä just ja just #sotd (s=selfie, päätelkää loput), mutta ideana ei vieläkään ole se, että haluisin huomiohuorata naamallani. Jos haluaisin, mun Instagram ois täynnä pelkkää Henrin naamaa. Mutta kun ei ole, niin ei tämänkään ideana ole se. Haluan vaan jakaa pärstääni joka päivältä. Päivältä kun saatan näyttää hyvältä, päivältä kun näytän helvetin rumalta. Ihan vaan vaikka siksi, koska uskoakseni monet laittautuvat ja ottavat selfien/meitsien/kuvan itsestään ja julkaisevat sen sosiaaliseen mediaan. Jotkut koska huomiohuoraus, jotkut koska pitää pysyä massaliikunnoissa mukana. Jälkimmäisen kategorian ihmiset eivät kylläkään niinkään saata panostaa laittautumiseen vaan lataavat selfieitä sosiaaliseen mediaan koska se on coolia, siistiä, makeeta, mahtavaa, yoloa, swagia, kovista, "keino tulla hyväksytyksi". Siksi teen näin, koska haluan rikkoa kaavaa. Kirjoittamatonta sääntöä. Naamallani.

Näiden tästä vuoden edespäin julkaistavien kuvien tarkoitus on olla kuvia eri päivistä, mutta samasta minästä. Kukaan ei näytä joka päivä samalta. Joku päivä saatan mielestäni näyttää kivalta, joskus voisin sulkea pääni vaan jätesäkin uumeniin. Näiden #selfieiden ideana on arkinen elämä, arkinen ja jokapäiväinen minä. Ei täällä kuitenkaan pelkkiä naamakakkoja tule olemaan, kyllä mä mun ja maailman kamppailustakin tulen kertomaan. Joka päivä vaan kuitenkin tuutte saamaan vähän naamaa. Ehkä siteeraan vielä lopuks ihan huvikseni vaan Robinia.

Tää on mun arkee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti